meloja.fi

Retken yhteenveto

Päiväkirja

Matti Rehtola, melontakouluttaja ja melontaopas. Meloo joka vuosi yli 2000 kilometriä. Suorittanut Sinivalkonauhan jo aiemmin, vuonna 2004, silloin kolmessa osassa. Ehdottomasti joukon kokeinen meloja ja retkeilijä. Matilla on usean vuosikymmenen kokemus. Retkeilijänä aivan omaa luokkaa. Kuvaava esimerkki Päijänteen kansallispuistosta, Kelventeeltä. Matti sanoi yöpyneensä Kirkkosalmen autiotuvassa. Padasjoella ihmettelivät, koska he eivät tienneet siellä olevan autiotupaa, vain ulkohuussin. Matille siellä oli autiotupa. Jos retkellä on halkoliiterissä tilaa, Matti ei telttaa pystytä. Vuoden ajalla ei Matille ole retkeilyssä merkitystä.

Matti ja Jukka matkalla Bengtskärin majakalle

Jukka Olanterä, melontaopas. Joukon tuorein melojana. Kuitenkin intohimoinen suhtautumien lajiin. Jokaisella retkellä on johtaja, tällä retkellä se on Jukka. Vastoin yleistä käsitystä melontaretki ei ole demokraattinen tapahtuma, se on diktatoorinen. Se on Jukan pelastus, koska johtaja määrää vauhdin. Talviharjoittelussa joutui antamaan merkittävää tasoitusta, ainoana työt haittaavat merkittävästi harjoittelua. Myös joukon virallinen nörtti, jos päivitykset toimivat, johtuu se joukosta. Jos eivät, on se Jukan syy, aivan kuten töissäkin.

Eikka Porvoon joella

Eino Tossavainen, melontaohjaaja. Myös kokenut meloja. Melonut Tallinnasta ja Tukholmasta Suomeen. Haaveillut myös pitkään Sinivalkonauhasta. Viimekesänä koitti vapaaherran elämä ja sen myötä haaveen toteutuminen. Eikka pitää vauhdista, josta pieni tarina. Eikalla on vakioretki Kahvisaaresta,seuran majalta Messilään kahville rantoja nuollen, jolloin matkaksi tulee melkein 10 kilometriä suuntaansa. Keväällä seuran menestyvä kilpameloja oli lähdössä lenkille, jolloin Eikka ehdotti, että melotaan yhdessä. Kilpameloja sanoi melovansa 8,5 km/h epäillen Eikan vauhtikestävyyttä. Eikka sanoi että kyllä vauhti hänelle sopii, hän on valmis vähän hiljentämään vauhtiaan.

Retken yhteenveto

Rannikko on nyt melottu ja on pienen yhteenvedon aika. Onko rannikkomelonta vaativa suoritus? Kirjoittajan mielestä varmaan kerralla suoritettuna merkittävästi vaativampi kuin useassa osassa, mutta ei kohtuuton. Vaativa se on ainakin perheen jäsenille, 30 päivää yhtäjaksoisesti retkellä hankaloittaa monen päivittäistä elämää.  Meillä tavoitteemme oli meloa rannikko 30 päivässä ja se toteutui, tarkkaan ottaen aika oli 29 vrk ja 6 h. Melojille se tarkoittaa joka päivä 10 -14 tuntia työtekoa. Päivittäinen etenemä seuraa sääntöä, 8h=40 km, 10h=50km, 12h=60 km .Päivittäinen leirin pystyttämien ja purkaminen vie 4h päivästä. Se on puhtaasti suoritus, koska käytännössä siinä ei juuri ole muuta mahdollisuutta kuin meloa, rauhoittua ja nukkua. Meille sattui käytännössä vain yksi ns vapaapäivä Turussa, jolloin meloimme vain 11 km. Toisellekin olisi ollut käyttöä, mutta tuulet olivat eri mieltä. Muutoinkin sää on aina arvoitus. Keväinen suoritus tuo muutoinkin omia haasteita, veden olivat kylmiä ja merestä huokui kylmää. Jo turvallisuuden takia oli melottava kuivapuvussa. Iltapesut kylmässä merivedessä eivät houkuta. Toukokuussa ei juuri palveluja ole tarjolla ja tosiasiassa kohti pohjoista mentäessä ei niitä ole liiemmälti kesälläkään.

Perämerellä melonta on välillä varsin yksitoikkoista, niemestä niemeen. Toisaalta se on helppoa, oikealla maa ja vasemmalla aava meri. Se on myös erittäin sääriippuvaista. En tiedä missä kunkin melojan tuuliraja kulkee, mutta kun puhutaan yli 10 ms/s tuulista, antaa ne melonnalle suunnasta riippuen haastetta, joskus liikaakin. Vastatuleen vain hakkaa, eikä matka etene. Kovassa myötä- tai sivumyötäisessä melonta muuttuu tarkaksi, joka sekin rasittaa.

Sateiden suhteen meillä oli tuuria. Jos päivästä päivään pystytät ja kasaat märän leirin märissä vaatteissa, hyydyttää se hymyn kovimmaltakin melojalta. Onneksi säästyimme siltä.

Teimme valinnan, jossa käytimme leirintäalueiden palveluita niiden sattuessa kohtuullisesti reitille. Niissä pääsi peseytymään ja huoltamaan vaatteita, joissain jopa saunaan. Meillä ei ollut vaikeuksia löytää telttapaikkoja koko retken aikana. Kolmelle teltalle löytyy paikka kaikkialta. Kalasatamat ovat aivan loistavia tauko- ja leiripaikkoja. Niissä on aina aallonmurtajat ja veneenlaskurampit. Joten joka tuulella niihin pääsee ja rantautuminen on vaivatonta. Mitä pohjoisemmaksi matka etenee, sitä tiheämmin niitä on.

Aallonmurtajat ja isot satamat ovat melojalle myrkkyä. Niissä ei ole läpimeno mahdollisuutta, vaan on kierrettävä koko rakennelma. Että joku Kokkolakin on tylsä. Ja aallonmurtajia ja pengerteitä rakennetaan lisää tuulivoimaloiden takia. Esimerkiksi Siikajoelle on tulossa 3 km penger voimaloille. Tulevat rannikkomelojat huomaavat käytännössä mitä se tarkoittaa.

Melonta on marginaalilaji, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö melojilla ole ystäviä. Saaristomeren Melojat Turussa ottivat ystävällisesti vastaa tarjoten leiripaikan ja suihkut. Käyttivät ystävällisesti vielä kaupassa. Vaasassa vain blogia ja reittiämme seurannut meloja Bertel päätti vain tulla meitä vastaan ja opastaa Vaasaan. Kristiinankaupungissa Samuli Halkosaari ja Hannele olivat lämmittäneen meille iltapäiväsaunan ja valmistaneet ruoan. Lohtajalla oli meitä odottamassa meitä kuljetus, sauna, rosvopaisti ja yösija. Sekin olin melonta- ja seuraystävien, Hanskin ja Arskan, järjestämä. Raahessa Rahkon Matti järjesti melojia vastaan, saunan ja yösijan. Blogiin tuli ohjeita Lohtajan ammunnoista ja olisi vielä tullut ollut sauna lämpimänä, sää vain esti sen. Tärkeää on myös tieto siitä, että tarvikehuolto pelaa puhelinsoitolla. Kun Eikalta katkesi jo toinen mela liitoskohdasta, oli helpottavaa tietää, että vain puhelinsoitto Welhonpesään ratkaisee ongelman. Viisi minuuttia katkeamisesta, oli uusi mela tulossa Vaasaan.

Kevät on kaksijakoinen melonta ajankohta. Hieno on edetä kohti yötöntä yötä. Linnuissa riittää seuraamista. Toisaalta palveluja ei ole, vedet ovat vielä kylmiä. Meillä kesäkuun alkukin oli kylmä.

Kaiken kaikkiaan rannikkomelonta oli mukava kokemus. Vältyimme vammoilta ja kaikilla melonta kulki ja olimme muutoinkin sopuisia.

Päiväkirja

Virojoelta liikkeelle klo 12. Pakkaaminen yhtä tuskaa, kuten aina. Kanootit maksimi lastissa. Huomen iltana Juha mökillä uusi järjestys lastiin. Melottiin kuitenkin tänään 42,2 km. Päästiin leiriin vasta klo 22.

Toinen päivä, toukokuu 14

Sää suosii matkaa. Tänään lähellä hellerajaa ja itätuuli. Tosin kuivapuvussa aika tuskaa. Melottiin vain 33,3 km Juhan mökille Pyhtäälle. Loimulohta ja sauna. Huomenna alkaa totinen puurtaminen. Saattojoukot hylkäävät meidät iltapäivällä.

Kolmas päivä, toukokuu 15

Lähdimme Pyhtäältä myötätuulessa, joka päivällä yltyi, tehden melonnasta tarkkaa puuhaa. Myöhemmin laantui. Yöpymispaikka Sandö. Matkaa kertyi 50,3 km. Vielä kirittävää.

Neljäspäivä, toukokuu 16,

Aamulla meloimme Pellinkiin. Siellä on todella ystävällinen kesäkauppias, kannattaa poiketa. Taukopaikalla tapasimme Erja ja Reijo Nokelaisen, jotka melovat ensimmäisinä kaksikolla Rannikon. He olivat lähteneet päivää aiemmin. Sattumalta hekin melovat Welhopesän kajakilla, malliltaan Atlantic. Meloimme vain 42,7 km,  mutta kun saimme Kaunisaaresta varattua saunan, se voitti tänään kilometrit.
Lahtelaisilla on muuten hyvä osuus Rannikkomelojista, 10 %.

Viides päivä ,toukokuu 17
 
Mukavassa säässä meloimme päivän ensimmäiseen taukopaikkaan, Suomenlinnaan. Kulttuuria ja ruokaa. Jatkoimme Merimelojien saarelle, Skorvaniin. Lämmin sauna odotti. Melonta yhdistää harrastajat ympäri Suomen. Päivän kilometrit 51,2. Vielä muutaman kilometrin alle tavoitteesta.
 
Kuudespäivä, toukokuu 18

Aamu alkoi sumussa, jota kesti lähes Porkkalaan. Puuskittainen tuuli, yli 11m/s, päätti meidät valitsemaan sisäreitin Porkkalan selän ylitykselle. Iltaa kohti tuuli laantui. Yöpymispaikassa, Elisaaressa, aivan mahdottoman mukava isäntä. Kannattaa poiketa. Päivän kilometrit 48,2. Retken kevyt rasitus alkaa vaikuttamaan, Matti päätti kesken melonnan luopua makkarasta. Aamulla ensimmäinen koetus, Barösundin Sale.

Seitsämäs päivä, toukokuu 19

Aamulla Barösundin Saleen, onnenpäivä, toukokuussa tupla bonus ja kaikilla bonuskortti. Tuulirännissä ja myötätuulessa matka etenee. Mutta tuskastuttavan kuumaa puuhaa kuivapuvuissa. Hankoniemeen illalla matkaa 10 km. Yöpymispaikka on jossain rannalla. Tänään melottiin 52,8 km.

Kahdeksas päivä, toukokuu 20

Aivan loistavissa olosuhteissa kiersimme Hankoniemen ja jatkoimme selän yli kohti Hiittisten pohjoisosaa. Leiriydyimme jo klo 20 ja valmistimme yhteisen iltapalan. Meny oli seuraava
-perunamuhennos
-poropohvi liekitettynä
-jälkiruokana kuuma kaakao, liraus CaptenMorgania, kermavaahtoa
Päivän kilometrit 41,8

Yhdeksäs päivä, toukokuu 21

Sää suosii matkantekoa, 48,6 km leppoisaa melontaa Paraisille, jossa majoittauduimme leirintä alueelle. Lähdimme kaupungille taksilla ohjeena ajaa paikkaan, jossa saisi pizzaa.

Kymmenes päivä, toukokuu 22

Tänään on lepopäivä. Melottiin vain 11,5 km Turkuun Saaristomeren melojien tukikohtaan Uittamoon. Majoituimme ja saimme myös käyttöön pesutilat. Päivä kului pyykkiä pestessä ja lepäillessä. Melojalla on ystäviä kaikkialla. Eilenhän me rantauduimme Paraisilla paikallisen seuran tukikohtaan.

Kolmannes matkasta on takana. Säät ovat suosineet matkaa. Porkkalan selkä ylittyi vain kohtuullisella kierrolla. Hangon jälkeen selät optimi reittiä. Tänään viimeiset kaksi kilometriä kovaan vastatuuleen antoi viitteitä siitä, kuinka paljosta on kiittäminen säiden haltijaa. Huomenna palataan arkeen ja 50 kilometrin tavoitteeseen.

Yhdestoista päivä, toukokuu 23

Lepopäivä teki hyvää, melonta kulki. Meloimme Turun linnan ohi, Naantalissa Halosen Tarjan kesämökin kautta Merimaskuun, jossa pidimme tauon. Rantakaupassa vietimme hetken urheiluhenkisen Anne-Marien kanssa. Hänellä on melonta tausta. Sääennuste lupasi 14 m/s tuulta, joka onneksi ei toteutunut. Sade alkoi jo ennen Velkuaa, joka loppui juuri kun saavuimme leiripaikkaan Mussalon leirintäalueelle. Siellä mukavuuden halu voitti ja majoittauduimme vanhaan kouluun. Melonnan suhteen päivä oli normaali 50,8 km.

Kahdestoista päivä, toukokuu 24

Toivorikkaina lähdimme melomaan. Reilu tunti melontaa ja etenimme 3 km. Taivassalon sillankohdalla täydellä teholla vauhti 1 km/h. Oli uskottava, että 15 m/s vastatuuli on lähes mahdoton melottava. Päädyimme mökkirantaan ja päikkäreille terassille, saimme luvan omistajalta. Yritämme jatkaa melontaa illalla. Pääsimme liikkeelle vasta klo 20. Saimmepa kunnon päikkärit. Jatkoimme matkaa yhteen asti yöllä. Kilometrejä kertyi päivälle 22,7 km. Olemme hivenen jäljessä aikataulusta, joten kirittävää riittää. Sääennuste lupaa parempaa.

Kolmastoista päivä, toukokuu 25

Yö melonnan seurauksena lähdimme liikkeelle vasta 10.30. Sää oli kohtuullinen, vain lievää sivuvastaista. Ainoa murhe oli, että ajauduimme Uudenkaupungin edustalla makeavesi altaaseen. Kun suunnistaa Gt-kartalla ja ajatus ei kulje, huomaa erheensä vasta sitten, kun ei kannata vaihtaa suuntaa. Mitä ihmettä yleensä tehdään moisella altaalla? No joka tapauksessa siinä on vain kaksi sulkuporttia. Kolmas vaihtoehto olisi ollut vetää kajakit tien yli, mutta kanootti kunnia estää jo pelkän ajatuksen. Menimme siis sulkujen kautta. Kilometrejä kertyi 41,9.

Neljästoista päivä, toukokuu 26

Alku lähti hyvin liikkeelle. Ohitimme Rauman tyylikkäästi avomerellä. Sitten alkoi tuuli yltyä. Etuvastainen ei ole vaikeaa, mutta matka ei joudu. Sääkin on muuttunut kylmemmäksi ja luodetuuli sekoittaa veden, joka suorastaan henkii kylmää. Kilometrejä 33,5. Aamulla herätys klo 04.00 ja Reposaareen kauppaan.

Viidestoista päivä, toukokuu 27

Retken puoliväli. Lähdimme aamulla klo 06.00 liikkeelle. Meloimme ohi Olkiluodon ydinvoimaloiden lievässä etuvastaisessa. Kun tuuli tyyntyi, alkoi vastavuoroisesti sataa. Ilmakin oli kylmä, eikä huvittanut pitää juuri taukoja. Pääsimme avoimen kautta ohi Porin Reposaareen, josta otimme mökin leirintäalueelta. Kohta pääsemme saunaan. Meloimme tänään 48,9 km. Toivottavasti säät suosivat jatkossa, sillä olemme parikymmentä kilometriä alle tavoitteen.

Kuudestoista päivä, toukokuu 28

Nyt olemme meloneet enemmän kuin on edessä. Matka eteni hyvin lievässä sivutuulessa ja aivan lopuksi myötätuulessa. Palveluita ei ole vielä saatavana. Ajatus oli poiketa Merikarvialle munkkikahville, mutta varmistussoitto kertoi paikan olevan vielä kiinni. Muutenkin on aavemaista meloa koko päivän näkemättä ketään. Tai näkyyhän kulkijoita. Suuria hanhiparvia lentää kohti pohjoista. Muutamilla haahkoilla on jo poikasia. Valtavia tiira tai lokkiluotoja on pitkin matkaa. Lopetimme päivän matkan hivenen kesken, kun löysimme sopivan tuulisen leiripaikan, saamme kuivatettua vaatteet. Kilometrit tänään 47,2.

Seitsämästoista päivä, toukokuu 29

Hyvä melontapäivä, myötätuuli, Ja kun on kylmä, ei tule pidettyä turhia taukoja. Eikka oli ostanut jatkokappaleet meloihinsa jostain melontakaupasta ja tänään katkesi jo toinen varsin tuulissa paikassa. Onneksi muilla oli varamelat. Ongelma ratkaistiin soittamalla Welhonpesään ja Juhani laittoi tulemaan uuden melan Vaasan matkahuoltoon. Muutoinkin Vaasassa on suorittava hankintoja. Päivän kruunasi Kristiinankaupungissa tauko Samuli Halkosaaren ja Hannelen mökillä. Lämmin sauna ja valmis ateria keskellä päivää piristi. Tilaisuuden juhlavuutta lisäsi isännän syntymäpäivä ja ensimmäisen lapsenlapsen syntymä. Juhlistettiin tapahtumia kuohujuomalla ja Prinsessakakulla. Melontaystävät ovat hieno asia. Leiripaikkaan Kaskisiin kertyi matkaa 50,6 km.
PS Eikalla tuli tänään 1000 km melontaa tälle vuodelle.

Kahdeksastoista päivä, toukokuu 30

Sään puolesta tylsä päivä. Myötätuuli, usvaa, näkyvyys 300 metriä ja kylmää, tosi kylmää. Tiedän, että tosimiehet hyljeksivät nykyaikaisia välineitä. Mutta ainakin minä kannatan nykytekniikkaa, Gt-kartta ja GPS, jossa karttapohjat. Koko ajan tiedossa, missä ollaan ja minne mennään. Siispä saavuimme Korsnäsin kalasatamaan yöksi ajallaan 47,6 kilometrin melonnan jälkeen, eksymättä. Huomenna Vaasaan.

Yhdeksästoista päivä, toukokuu 31

Jälleen hyvä melontapäivä. Tuuli valtaosan päivää myötäinen. Jos jotain negatiivista haluaa etsiä, niin ehkä se kalasatamassa tehty matka-arvio Vaasaan. Pikaisesti katsottuna se oli rapiat 30 km. Päivän melonta oli kuitenkin 52,9 km. No kaupassa käynti siirtyy huomiselle. Mitä tarkoittaa melonta ystävät?  Eikalle toimitettiin uusi mela Vaasan leirintä alueen rantaan. Vaasalainen meloja Bertel Backholm oli seurannut matkaamme netistä ja meloi meitä vastaan lähes 20 km. Hänen opastuksellaan saavuimme leirintäalueelle reittiä, jota emme olisi ilman häntä edes yrittäneet. Tämä on melonta ystävyyttä.

Kahdeskymmenes päivä, kesäkuu 1

Nyt on 2/3 matkaa takana. Tänään meno oli takkuista. Aamulla kävimme Vaasan keskustassa kaupassa ja kahvilla. Sen jälkeen varusteiden huoltoa ja kajakkien siivousta. Lähdimme liikkeelle vasta klo 13.30. Päivän teema oli ankara vastatuuli. Tiukkaa melontaa ja GPS:ssä päivän maksiminopeus 6,7 km/h. Melontaa kertyi vain 28,7 km vaikka kajakeissa tehtiin ankarasti töitä. Vaasalaiset ovat muuten ystävällisiä.

PS Matille tuli tonni täyteen kilometri lähdöstä.

Kahdeskymmenesynsimmäinen päivä, kesäkuu 2

Oikeastaan normi päivä Monäsin uimarannalle. Alussa jonkin moista sivuvastaista, joka haittasi vain ensimmäisessä ylityksessä. Sitten tuuli laantui. Ainoa harmi on kun katsot kartasta paikan, jossa olisi kahvila. Maiskuttelet munkkikahvia meloessa ja kun saavut paikkaan, huomaat ettei siellä mitään ole.  Muutoinkin meno on aavemaista. Ei ketään missään. Ei Suomesta tila lopu. Normimatka 50 km.
 
Kahdeskymmenestoinen päivä, kesäkuu 3

Tänään sitten oli myötätuuli päivä, aluksi mukavaa, mutta iltapäivästä vähän liiaksikin. Onneksi ei ollut enää isoja ylityksiä. Päivän lopuksi ennen Pietarsaarta vähän leikitti, surfailtiin. Mukavaa,  mutta vähän riskialtista. Pietarsaaressa leirintäalueelle. Normi kilometrit, 50,8. Huomenna tavoitteena Lohtaja, Hanski lupasi lämmittää saunan.

Kahdeskymmeneskolmas päivä, kesäkuu 4

Päivän kruunasi tulo Lohtajalle. Hanski tuli meitä vastaan ja menimme hänen kotipaikkaansa. Hanski ja Arska olivat valmistaneet rosvopaistia. Possua, nautaa ja lammasta juomana punaviiniä. Kyllä maistui. Melontaystävät ovat hieno asia. Ilta korvasi pienen suunnistusvirheen. Kun etsimme reittiä Kokkolaan, erehdyimme kanavasta. Hyvänen ihminen sentään, olisi väellä ollut hauskaa, kun Kruunupyyn keskustassa olisivat kuulleet meidän olevan matkalla Tornioon. Onneksi virhe huomattiin ajoissa, vain 6 km huti. Tuulinen melontapäivä, vastatuulta. Kokkolan ohittaminen yhtä p…settä. Miksei muka aallonmurtajaan voi tehdä aukkoja. Kilometrit 52,6, siispä normipäivä.

Kahdeskymmenesneljäs päivä, kesäkuu 5

Lähdimme liikkeelle vasta klo 13. Rosvopaisti illallinen venyi. Lohtajan niemen kiertäminen oli varsin haastava juttu, etuvastainen tuuli ja aallokko ei niitä helpoimpia. Pieni tauko sotaväen alueella, josta jatkoimme rannan ja murtoaallon välissä, matalassa vedessä. Käsittämättömän hienoa melontaa kaatuvissa aalloissa. On muuten sotaväellä Suomen pisin hiekkaranta, 16 km. Matka ei edennyt suunnitellusti, vain 26,9 km. Puolustuksena kova tuuli ja aallokko, sekä taivaanrannassa tummat pilvet. Mutta yöpymispaikka Vattajanniemestå 6 km saaressa oleva kota korvaa muutoin vaatimattomat kilometrit. Kodassa olevalla tulella lämpiää Hanskin rosvopaistin loppuja. Melonta on mukavaa.

Kahdeskymmenesviides päivä, kesäkuu 6

Jälleen normi päivä, 49,6 km. Yö Yppärin kalasatamassa. Kalasatamat ovat loistavia yöpymis- ja taukopaikkoja. Niitä on 20 km välein pitkin Perämertä. Eipä niissä juuri kalastajia ole, ainakaan ammattilaisia. Rannikkomelojat kiittävät aktiivisia Rkp:n ja Keskustan kansanedustajia, jotka ovat vaikuttaneet tiheän kalasatama verkon syntymiseen.

Kahdeskymmeneskuudes päivä, kesäkuu 7

Tänään sää suosi matkantekoa, vaikka melonta oli yksitoikkoista niemestä niemeen menoa. Raahesta tuli Matti Rahkon johdolla joukko melojia vastaan. Matti oli järjestänyt meille saunan ja yösijan paikallisen purjehdusseuran tiloissa. Melontaystäviä kohtaamme pitkin matkaa. Kilometreissä jäimme hivenen alle tavoitteen. Nyt niitä kertyi 40,1. Huomenna ennakko säätiedot lupaavat hyvää, lähdemme tavoittelemaan Hailuodon Santosta.

Kahdeskymmenesseitsämäs päivä, kesäkuu 8

Aamulla Raahessa paikallinen sanomalehti teki meistä jutun. Sen vuoksi lähdimme liikkeelle vasta klo 11 jälkeen. Tuuliennuste lupasi hyvää päivää, mutta harvinaisen huono ennustus. Vastatuuli yltyi jo ensimmäisessä ylityksessä, ja sitä jatkui koko päivän. Siihen lisätään vielä hietikot ja matalikot. Päivän kruunasi Hailuodon aiheuttama ristiaallokko. Emmehän me mihinkään Hailuotoon lähteneet. Yritettiin lautan mantereen puolta, Riutunkaria. Emme päässeet lähelekkään. Jäätiin 33,3 km jälkeen Siikajoen kalasatamaan, siellä kun oli majan ovi auki. Jatketaan aamulla aikaisin matkaa.

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä, kesäkuu 9

Keilailutermein tänään oli paikko päivä. Lähdettiin Siikajoelta ja melottiin Iin Röyttään, 60 km. Tuuli oli aluksi suosiollinen, Riutunkariin lähes tyven, siitä eteen päin vastatuulta, tyyntyen iltaan. Saatiin Haukiputaalta kalastajalta ahvenia ja siikoja. Illalla paistoimme kalat kodassa ja nautimme ne perunamuhennoksen kera. Jälkiruokana liekitettyjä lättyjä. Ei hullumpaa.

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, kesäkuu 11

Haasteita riittää retken loppuun. Lähdimme klo 11 liikkeelle. Sää odotus olo heti aamusta 10 m/s tuulta, joka laantuisi illaksi. Lähdettiin liikkeelle, kun ei ollut tuulta. Tuuli tuli 15,5 km jälkeen. Jäätiin päikkäreille kalasatamaan. Päästiin jatkamaan klo 20, joten homma meni yömelonnaksi. Kilometrisaldo 32 km puoleen yöhön. Melonta jatkuu läpi yön.


Kolmaskymmenes päivä, kesäkuu 12


Viimeinen melontapäivä jatkui, siitä mihin eilen päädyttiin, yömelontaan. Tarkoituksena oli meloa samalla istumalla Tornioon. Yöllä ja aivan aamun tunteina keli oli mitä parhain. Sääennuste lupasi tuulen laantuvan ja muuttuva myötäiseksi. Mutta 8 km ennen Ajosta tuuli yltyi yllättäen varsin hurjaksi ja kun vielä joutuu kiertelemään aallonmurtajia ja tuulivoimaloita, meno meinaa välillä mennä jännäksi. Ajoksen satama-altaassa tuuli tuli suoraan takaa ja altaan tuulitunneli vielä nosti aallokkoa lähes parimetriseksi. Toisaalta olisi ollut helppoa lähteä surffaamaan, koska GPS näytti parhaimmillaan vauhdiksi 9 km/h, jarruttamalla. Ei olisi tarvinnut muuta kuin nostaa mela vedestä ja antaa mennä. Mutta pupu taisi lujahtaa pöksyyn. Ei olisi ollut hienoa uida satama-altaassa laivojen keskellä. No pidimme taukoa Ajoksen kalasatamassa reilut pari tuntia. Tuuli laantui ja lähdimme viimeiselle rutistukselle kohti Torniota. Jotenkin olin huolimattomasti katsonut Gt-kartasta etäisyyden. Herranen jestas, sehän oli 20 km Ajoksesta Tornioon, eikä suoralla reitillä olisi välillä edes saaria. No me mentiin etelän kautta ja viimeinen etappi 8 km melottiin lähes tyynessä ja lämpimässä säässä. Perämeri halusi antaa kauniin lopetuksen ja muiston, vaikka koko Perämeren osuus oli lähes vastaista koko matkan. Saavuimme Tornioon klo 18.00. Viimeisen päivän kilometrit olivat 60,9. Tämä tarkoitti, että meloimme 92,9 km yhtäjaksoisesti.. Matin vaimo Kaisa ja tytär Ansu oli meitä vastassa, alkoi kotimatka.